Voisi sanoa että on käynyt melkeinpä tavaksi ja säännöksi että muihin aatesuuntauksiin kuuluvat syyttävät vasemmistolaista ajattelua ja politiikkaa naiiviksi ja sen edustajia idealisteiksi. Mutta kun tarkastelee nykypäivän politiikkaa käy mielestäni selväksi että oikeisto on tällä hetkellä se puoli poliittisesta spektristä joka on vahvemmin ideologinen, usein jopa fundamentalistiselle tasolle.
Vasemmistolaiset ajatussuuntaukset kärsivät vakavan takaiskun Neuvostoliiton ja muiden ”kommunististen” valtioiden osoittauduttua pahasti epäonnistuneiksi kokeiluiksi, joiden yhteiskuntajärjestys oli todellisuudessa lähempänä fasismia kuin mitään sosialistista systeemiä. Tästä erheestä vasemmisto maksaa vielä nykyäänkin kovaa hintaa, kun enemmistö äänestäjistä rinnastaa virheellisesti nykyaikaisen vasemmistolaisen politiikan neuvostokommunismiin. Asiaa ei tietenkään auttanut se seikka, että iso osa vasemmistolaisista yritti pitää kiinni uskostaan neuvostokommunismin hyvyyteen ja toimivuuteen vielä aivan liian kauan sen jälkeen kun se oli osoittautunut täydelliseksi epäonnistumiseksi.
Näistä ajoista on jäänyt vasemmistolaiselle politiikalle trauma, joka aiheuttaa sen että vasemmistopoliitikot eivät nykyisin uskalla olla liian ideologisia, vaan politiikkaa tehdään hyvin käytännönläheisesti, konkreettisia ratkaisuja hakemalla ja luomalla. Tämä taas puolestaan aiheuttaa sen että vasemmisto on nykyään todellisuudessa kiinni aivan eri tavalla kuin oikeisto.
Siinä missä vasemmisto yrittää parantaa maailmaa pieni pala kerrallaan siellä missä parannusta milloinkin eniten tarvitaan, oikeisto toistaa tyhjiä hokemiaan vapaista markkinoista ja valumaefektistä, joiden toimivuus on osoitettu kyseenalaiseksi aikoja sitten, ja uskoo kapitalismin sekä ikuisen talouskasvun kiistattomaan pyhyyteen kuin mikäkin fundamentalistilahko.
Tämä näkyy hyvin myös nykyisen oikeistohallituksen toimissa ja tavassa jolla niitä pyritään viemään läpi. Orpo sanoo että hallitus on valmis kuuntelemaan asiantuntijoita ja kaikkia osapuolia kaikissa asioissa, mutta tämä kuuntelu ei käytännössä vaan johda mihinkään. Iso joukko talouden ja työmarkkinoiden tutkijoita ja asiantuntijoita on hallitusohjelman julkistamisesta asti yrittänyt julkisessa keskustelussa sanoa että he eivät koe hallituksen toimia järkevinä tai toimivina tavoitteisiin nähden. Työntekijäliittojen johtajat taas ovat toistuvasti kertoneet että hallitus ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt käydä oikeita neuvotteluja työmarkkinauudistuksista vaan tuntuu siltä että hallitus kokee oikeudekseen jyrätä keksimänsä muutokset läpi. Muutokset jotka eivät suurilta osin perustu minkäänlaiseen tutkittuun tietoon vaan kumpuavat hallituksen ideologisista näkemyksistä.
Silti tämän päivän oikeistopolitikot ja nykyinen hallitus eivät millään suostu myöntämään toimintaansa ideologiseksi. Niin paha mörkö koko ideologisuuden käsite oikeistolle on, ja siksi se on niin sokeasti oman ideologisuutensa vietävissä.
Oikeiston ideologisuus saattaa osin myös linkittyä uskonnollisuuteen, sillä oikeisto on keskimäärin huomattavasti uskonnollisempaa kuin vasemmisto. Uskonnollisuus liittyy ideologisuuteen tietenkin sillä, että uskovainen ihminen on oppinut ja tottunut uskomaan asioihin sokeasti ilman todisteita ja tunteidensa, tai jonkun toisen tunteiden, perusteella. Tämä sama, sanotaanko sitä nyt vaikka kiltisti ominaisuudeksi, saa oikeistolaisen uskomaan siihen että on sukunsa ja kavereidensa kanssa ansainnut paikkansa yhteiskunnan ylemmällä portaalla, koska on tehnyt sen eteen ahkerasti ja periksiantamattomasti töitä kun taas Kontulan ostarilla pulloja keräävä vanhus sen sijaan on ollut laiska ja tyhmä ansaitakseen karumman kohtalonsa.
Kun esimerkiksi neurotutkimus on vienyt tieteellistä ymmärrystämme ihmisestä ja todellisuudesta niin pitkälle, että on kovin vaikeaa tieteeseen vedoten enää perustella luokkajaon oikeutusta tai varallisuuden periytymistä, on näistä hyötyvän täytynyt alkaa kaivamaan ideoita joilla perustella epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita itselleen ja muille. Tähän useimmiten valjastetaan vanhoja ideoita siitä miten yhteiskunta ja talous toimii, ajalta jolloin tiede ei ollut vielä todistanut vapaata tahtoa illuusioksi. Yksi tällaisista ideoista on valumaefekti, englanniksi trickle-down effect, joka yksinkertaistettuna pitäisi toimia niin että kun varakkailla ihmisillä ja isoilla yrityksillä menee taloudellisesti hyvin, tästä varakkuudesta valuu alemmille yhteiskunnan luokille osa ja näin kun ylemmän luokan hyvinvointia lisätään, hyvinvointi lisääntyy kaikilla. Ongelmahan tässä kaikessa on vain se, ettei yhteiskunta tai talous näytä lukuisien tutkimuksien tai kokemusten mukaan toimivan mallin kuvaamalla tavalla.
Kapitalismi syntyi aikanaan tarpeesta päästä eroon erilaisista orjuuden muodoista ja liian paljon valtaa omaavista hallitsijoista. Usein sen pyhyyttä ja oikeutusta nykyaikana perustellaan sillä että se on tuonut meidät nykyiseen kehityksen pisteeseemme. Vaikka tämä onkin varmasti isolta osin totta ja kapitalismin tärkeää asemaa ihmiskunnan kehityksessä ei voi kiistää, ei se mielestäni toimi perusteluna sen toimivuudelle nykymaailmassa. Voidaan esimerkiksi argumentoida melko pätevästikin että sota kiihdyttää teknologista kehitystä, mutta se ei tarkoita sitä että sota olisi yhteiskunnalle tai maailmalle positiivinen tai tavoiteltava ilmiö. Hyviä esimerkkejä kapitalismin ongelmista ovat esimerkiksi suunniteltu vanheneminen, englanniksi planned obsolescence, eli tuotteiden suunnittelu ja valmistus niin etteivät ne kestä niin kauaa kuin voisivat että niitä saataisiin myytyä enemmän, tai vaikkapa Amazonin tai muiden suuryritysten työntekijöiden työolot jotka ovat joissain tapauksissa jopa huonompia kuin orjien olot olivat monissa historian yhteiskunnissa.
Kahtiajako tieteeseen luottavan, uudistuvan vasemmiston ja perinteisiin arvoihin ja vanhentuneisiin ideoihin uskovan oikeiston välillä kasvaa ja kärjistyy. Ennen edistysmielinen kokoomus on nykyään lähes yhtä konservatiivinen kuin persut ja kristillisdemokraatit. Jos kristillisdemokraatit edustavat uskontoa ja persut isänmaata niin kokoomukselle jää sitten ”koti, uskonto ja isänmaa” -kolminaisuudesta edustettavakseen ”koti”. Harmi vaan että nykyisen hallituksen politiikka lähinnä rikkoo niitä sen sijaan että vahvistaisi tai rakentaisi koteja tai kotimaata.
