Katsoin juuri Netflixin Monster -sarjan kolmannen tuotantokauden, joka kertoi Ed Geinin hirvittävän tarinan, ja mieleeni tuli sama ajatus kuin edeltäviä kahta kautta katsoessa: On todella hienoa ja tärkeää että tässä mustavalkoisessa kahtiajakautumisen ajassa tehdään sarja historian hirvittävimmistä murhaajista ilman että sorrutaan kauhistelemaan heidän “pahuuttaan”, vaan sen sijaan yritetään ymmärtää ja selittää mikä heidät on ajanut tekemään kauheita tekojaan.
Maailma on monimutkainen paikka ja me ihmiset yritämme saada siitä tolkkua yksinkertaistamalla asioita opittujen kaavojen mukaan. Tämä johtaa usein siihen että emme näe sitä valtavaa harmaan sävyjen kirjoa josta maailma oikeasti koostuu, vaan tummennamme ja vaalennamme sen sävyjä niin että asiat näyttävät lopulta mustavalkoisilta. Totuus on ettei ole olemassa hyviä tai pahoja ihmisiä. Kukaan ei ole vain syyllinen tai vain uhri, me olemme kaikki sekä syyllisiä että uhreja. Ja koska uhrin syyttäminen ei ole humaania toimintaa, voi asian riisua muotoon: Me olemme kaikki uhreja. Ed Gein oli olosuhteidensa ja geeniperimänsä uhri, samoin Hitler tai Putin tai Trump. Terve ihminen, joka on saanut lapsena rakkautta ja turvaa, nuoruudessaan tukea ja ymmärrystä ja aikuisena löytänyt paikan yhteiskunnasta, ei halua tappaa tai kiduttaa ketään eikä koe tarvetta tuhota kansoja tai lietsoa sotia oman etunsa tähden.
Seuraavaksi tätä lukeva oikeistolai… siis maailmaa mustavalkoisin lasein katsova ihminen kysyy: Jos kaikki ovat vain uhreja niin sun mielestä ei sitten varmaan kuuluisi ketään rankaista rikoksista? No, tottakai meillä täytyy olla rangaistusjärjestelmä joka toimii jonkinlaisena pelotteena niille ihmisille joiden olosuhteet ja perimä on ajanut heidät pisteeseen jossa inhimillinen myötätunto on hämärtynyt niin ettei se yksistään toimi esteenä toisen ihmisen koskemattomuuteen kajoamiselle. Rangaistusjärjestelmän ydinajatus ei kuitenkaan pitäisi olla “silmä silmästä”, vaan rikosten ennaltaehkäisy ja rikoksentekijöiden hoitaminen, sillä rikoksen tekijä ei ole paha ihminen joka on valinnut rikollisen tien, vaan epäterve henkilö joka tarvitsee apua sopeutuakseen takaisin yhteiskuntaan tai äärimmäisissä ja harvinaisissa tapauksissa pysyäkseen poissa sieltä.
Mustavalkoinen maailmankuva näkyy monen ihmisen ajattelussa myös muilla elämänalueilla. Varsinkin oikeiston puolella tuntuu olevan yleistä jaotella ihmisiä hyviin ja pahoihin, ahkeriin ja laiskoihin tai taitaviin ja taitamattomiin. Ajatellaan että ihminen on ohjaksissa oman elämänsä tiellä ja perimä tai ulkoiset olosuhteet ovat vain pieniä mutkia tai pomppuja tiessä, jotka taitava, ahkera ja hyvä ihminen ohittaa pienellä ohjausliikkeellä helposti. Todellisuudessa on enemmänkin niin että perimä ja ulkoiset tekijät määrittävät onko ajettava tie sileä valtatie vai mutainen polku, onko alla luksusauto vai polkupyörä ja ohjataanko ajokkia sokeana tai ilman käsiä.
On toki helppoa katsoa maailmaa niin kovan kontrastifiltterin läpi että kaikki näyttää mustavalkoiselta, jolloin voi tuomita ihmiset hyviin ja pahoihin heidän tekojensa tai jopa ajatustensa mukaan. Mutta jos maailmaa katsoo yhtään tarkemmin ei voi olla huomaamatta että se on oikeasti täynnä vain harmaan eri sävyjä, tai ehkä jopa värejä, mutta koska ihmisen käsityskyky on rajallinen niin pidetään tämä nyt yksinkertaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti