Peruskoulussa meille opetettiin että politiikka on sitä kun ihmiset hoitavat yhteisiä asioitaan niistä yhdessä sopimalla. Demokratiassa tämä tapahtuu käytännössä niin että ihmiset äänestävät edustajia, joiden uskovat ajavan mahdollisimman hyvin heidän etujaan asioissa jotka ovat heille tärkeitä. Rikkaat äänestävät puolueita jotka lupaavat alentaa heidän verotustaan ja köyhät äänestävät puolueita jotka yrittävät estää sosiaalitukien leikkaamista. Ne joiden kodin lähellä sijaitsee suojeltu luontoalue jossa on mukava ulkoilla äänestävät niitä jotka haluavat suojella lähiluontoa ja ne jotka pelkäävät maahanmuuttajien tuhoavan heidän kotimaansa äänestävät niitä jotka lupaavat estää tämän. Mutta hetkinen… Eikös tämä ole aika kyyninen tapa ajatella politiikasta tai varsinkaan opettaa sitä? Ja eikö tämä johda siihen että tapa jolla teemme politiikkaa on todella lyhytnäköistä ja itsekästä?
Minä en perusta äänestyspäätöstäni siihen, kenen uskon ajavan parhaiten taloudellista etuani. Sen sijaan perustan sen siihen, kenen uskon ajavan yhteiskuntaa suuntaan jonka koen olevan mahdollisimman järkevä ja oikeudenmukainen. Enemmän kuin oma toimeentuloni, minua huolettaa niiden toimeentulo jotka ovat heikommassa asemassa kuin minä. Osaksi siksi, että minulla on läheisiä ihmisiä jotka kuuluvat tuohon ryhmään, mutta eniten siksi että tiedän etteivät heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan joutuneet ole itse syypäitä ahdinkoonsa eikä heidän rankaisemisellaan ole minkäänlaisia positiivisia seurauksia niin yhteiskunnan kuin yksilönkään tasolla. Sen sijaan tiedämme että sen lisäksi että suurilla varallisuuseroilla on melko suoraan korreloiva suhde lisääntyneisiin sosiaalisiin- sekä terveysongelmiin, ne myös hidastavat talouskasvua.
Syön lihaa ja, vaikka olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä korvata sitä kasvisvaihtoehdoilla, syön sitä ympäristön, ja luultavasti myös terveyteni, näkökulmasta aivan liikaa. Tästä huolimatta olen sitä mieltä että tehotuotetulle lihalle pitäisi asettaa tuntuva haittavero. Olisin valmis siihen että omat ruokakustannukseni nousisivat ehkä huomattavastikkin, siksi että tiedän ettei lihan kulutus tällä tasolla tai tavalla ole ekologisesti kestävää. En nyt yritä maalata itsestäni mitään pyhimystä tässä, vaan ihmettelen aidosti sitä, miten itsekkäästi ja lyhytnäköisesti monet ihmiset tuntuvat ajattelevan.
On säälittävä näky kun maailman etuoikeutetuimmassa asemassa olevat ihmiset, valkoiset miehet, itkevät kuinka heitä syrjitään nykyään. Ainoa olento koko tunnetussa historiassamme, joka on koskaan ollut etuoikeutetumpi kuin valkoinen mies on nykyään, on valkoinen mies joitakin vuosikymmeniä sitten. Jos se, että valkoisen miehen asema on tullut “alaspäin” tästä “huipusta” sen verran kun se tähän päivään mennessä on tullut, saadaksemme hiukan lisää tasa-arvoa ja oikeutta maailmaan, on mielestäsi aivan kestämätöntä, niin on syytä katsoa syvälle peiliin.
Yksilöt ovat itsekkäitä ja tekevät itsekseen tyhmiä päätöksiä, jotka usein perustuvat ihmislajin evoluution seurauksena kymmeniä tuhansia vuosia sitten kehittämiin ja nykymaailmassa tarpeettomiksi, tai jopa haitallisiksi, muuttuneisiin selviytymiskeinoihin. Sen sijaan ryhmässä, kun yritämme esittää mahdollisimman hyvää versiota itsestämme ja peitellä itsekkäitä halujamme, teemme usein päätöksiä joihin harvat sen yksilöistä olisivat pystyneet itsekseen. Tämä tietenkin toimii vain kun ryhmä on tarpeeksi monimuotoinen. Liian samanlaisen ajattelutavan omaavien muodostamasta ryhmästä muodostuu helposti vain kaikukammio, eivätkä tyhmät päätökset suodatu pois vaan pahimmillaan vahvistuvat. Monimuotoisissa ryhmissä tehdyt yhteiset päätökset taas ovat se mekanismi jolla yhteiskuntamme on kehittynyt näinkin sivistyneeksi, suvaitsevaksi ja tasa-arvoiseksi.
Sen sijaan että yritämme politiikassa vain ajaa omia itsekkäitä etujamme ja vältellä raskassoutuista avointa keskustelua asioista, meidän tulisi vaalia juuri yhdessä tehtyä, kompromisseihin johtavaa päätöksentekoa, sillä siinä piilee demokratian sydän. Demokratia ei ole sitä että muutama eniten valtaa itselleen haalinut bisnesmies päättää keskenään asioista oman mielensä mukaan. Oikea demokratia on hidasta ja raskasta, se on turhauttavaa, se ottaa silloin tällöin harha-askeleen sivulle tai jopa muutaman taaksepäin, mutta jos jaksamme luottaa siihen ja työskennellä sen eteen, on se paras tapa viedä yhteiskuntaamme ja koko ihmislajin kehitystä kohti parempaa tulevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti